Oli kulunut jo viikkoja bileistä. Gabriella istui sänkynsä päällä painaen katseensa maahan.
Hän ei ollut kuullut Joshista mitään. Gabriellan päässä pyöri vain pojat sanat bileissä:
Minulla on kuitenkin kova
tarve.. lähteä. Gabriella mietti, menisikö käymään tämän luona, vai ei. Lopulta hän tuli päätökseen
: Hänen olisi mentävä käymään.
* * *
(sorry boksi :/)
Pian hän oli pojan asunnolla. Hän avasi varovasti oven. Hän ei halunnutkaan enää tietää,
mitä oli käynyt. Mutta hänen olisi tehtävä se. Hänen itsensä vuoksi, sekä Joshin.
Hän tajusi, että oli virhe tulla sisään, ja nähdä se kaikki.
Hän ei voinut muuta, kuin järkyttyä.Hän ei voinut muuta.
Josh makasi verisenä maassa. Hänen silmänsä olivat pelottavan elottomat.
Joshin kasvot olivat veriset. Gabriella tajusi, että häntä oltiin pahoinpidelty.
* * *
Sairaalassa tuntien päästä
Gabriella oli odottanut Joshin heräämistä tuntikaudet, Kunnes hänelle viimein tultiin puhumaan.
"Olen pahoillani, hän ei selvinnyt." Tämä sanoi.
Silloin Gabriella tunsi kyyneltensä virtaavan.
"Kuinka niin ei selvinnyt?!".
"Häntä yritettiin elvyttää, mutta suotta. Teimme pikaisen ruumiinavauksen, ja
löysimme pojan sisältä luodin. Häntä ollaan ammuttu.".
Silloin Gabriella sai tarpeekseen. Hän lähti kotiin.
* * *
"Olen kotona!" Gabriella kertoi.
"hh-hei! Painu huoneeseesi, mulla on juttu kesken, tuun myöhemmin sitten!"
Victoria kailotti ja nauroi poikaystävänsä jutuille. Mikä pelle! Gabrielle ajatteli.
Huoneessaan Gabriella raivosi. Hän oli huomannut olevansa liiankin väsynyt. Hän kaivoi
taskustaan pienen rasian. Pian hän kiljaisi. Tikku näytti kahta viivaa.
*hali*
Kommentit