Siskokset, Gabriella ja Victoria istuivat maanantai-iltana kahdestaan sohvalla.
He juttelivat kaikesta mitä oli tapahtunut.
"Eli siis.. Josh menehtyi?" Victoria kysyi ja nielaisi.
"Joo.. se taidettiin murhata, vaikken mä uskokkaan sitä." Gabriella kertoi ja yritti niellä
kurkkuunsa noussutta palaa.
"Muuten.. Näin outoa unta."
"Mitä siinä tapahtui?" Victoria kysyi ihmetellen.
"me istuttiin jossain kellarin tapasessa paikassa, vankeina. Yhtä-äkkiä joku..
nosti aseensa, ja osoitti sillä sua." Gabriella kertoi ja jatkoi
"Sitten näin s-sun poikaystävän.".
"ai näit vai, mitäköhä varten ?" Victoria ihmetteli.
"Se puhu jostain voimista, ja meidän isoäidistä, joka elää vielä.. se sanoo, että me saadaan
vastauksia siltä. Mutta se-sehän oli vain unta, eikö niin?".
"Joo.. kai." Victoria sanoi ja hymyili siskolleen.
Vaikka huoneessa oli kotoisaa, ja lämmintä, Victoria tunsi ihollaan kylmyyttä, ja tunteen,
että tulisi tapahtumaan jotain, jotain taianomaista.
"Öitä, siskorakas." Victoria sanoi ja halasi vuoden nuorempaa sisartaan.
"Öitä, sisko." Gabriella sanoi vastaukseksi, ja irrottautui halista.
Tietämättä unensa olevan osa totuutta, tietämättä tulevaa, Gabriella lähti kävelemään
kohti huonettaan, joka sijaitsi yläkerrassa.
Hän heitti pinninsä sekä ponnarinsa huoneensa lattialle, ja meni parvekkeelle.
Hän katseli pitkästi taivaanrantaan. Hän vielä toivoi, että näkisi Joshin vielä kerran.
Samaan aikaan hänen katseensa havaitsi jotain kaukaa. Hetken katsottuaan hahmoa,
hän tunnisti tämän oitis. Hän sai suustaan kolme sanaa; Josh on palannut
Ajattelematta hän juoksi pihalle alas Joshin luo.
Gabriella pysähtyi tämän luo.
"O-o-oletko se o-oikeasti sinä?" Gabriella änkytti Joshille.
Josh vain nyökkäsi. Gabriella tulkitsi, että Josh ei voinut puhua.
Odottamatta sen enempää, hän rutisti tätä ja kuiskasi tämän korvaan.
"Odotin sinua. Toivoin että näkisin sinut vielä kerran."
Josh nyökkäsi jälleen. Josh pystyi juuri ja juuri lausumaan viimeisen lauseensa:
" Puoltakaan en sun kivustas voi tietää
sanat kaikki vailla voimaa ilmaan jää
mut joku aamu, mä tiedän sen
sä heräät huomaamaan
sinä selvisit "
Sillä sekunnilla Josh katosi kuin savu ilmaan.
Peloissaan sekä järkyttyneenä Gabriella juoksi sisään.
Hän laskeutui makuulleen vuoteeseensa hieman rauhoittuneena ajatellen;
Sinua väsyttää vain liikaa, Gabriella. Et sinä oikeasti nähnyt Joshia, Josh on kuollut.
Niine sanoineen Gabriella nukahti.
* * * * * *
Aamulla
"Huomenta, Sisko. Kohta koulu alkaa!" Victoria sanoi.
"Sori, mut en jaksa tulla tänää kouluun. Pää kipee." Gabriella kertoi.
"Ootko nyt ihan varma ? Pärjääthän varmasti täällä?" Victoria kysyi siskoltaan.
"tottakai, sisko! En oo enää se kymmenenvuotias!" Gabriella kertoi.
"Et tietenkään" Victoria naurahti ja muiskautti suukon pikkusiskonsa otsalle.
"Jää vain lepäämään. Moikka!" Victoria huikkasi.
"Moikka." Gabriella vastasi ja käänsi kylkeä.
Muttei Gabriella oikeasti ollut nukahtanut, vaan vaihtoi puhtaat vaatteet, ja laittoi hiuksensa.
"Tää saa kelvata kaupungille." Gabriella sanoi ja naurahti. Pian hän katsoi kelloaan, ja
totesi nopeasti: "Olen myöhässä!"
Nopeasti hän lähti juoksemaan, eikä huomannut tulevaa autoa, joka lähestyi
häntä uhkaavasti.
Pian Gabriella lennätti konepelliltä ilmaan aika raa'asti, muttei kamalan kovaa.
Pian hän makasi maassa selällään. Vaikutti, että hän olisi kuollut, mutta hän hengitti
yhä. Hän hengitti yhä.
Pian paikalle saapui Victorian poikaystävä, Andre.
"Oletko kunnossa, Gabriella ?" Andre kysyi, mutta Gabriella ei vastannut. Hän ei voinut.
* * *
"Neiti Constar, sisarenne tila on vakaa. Hän toipuu kyllä."
"Kiitos. Mutta.. Miten se vauva? Selviytyikö se?"
"Kyllä."
"Sisko, mitä tapahtui ? Mi-missä olen ?" Juuri herännyt Gabriella kysyi.
"Voi kultapieni.. Joku idiootti yliajoi sinut. Olet nyt sairaalassa. Sinun pitäisi
saada tietää yksi asia, koskien sinua, ja tulevaisuuttasi." Victoria aloitti.
"Odotat pientä lasta kuolleelle Joshille. Olet toisella kuulla. Vauva selvisi, ihmekyllä"
Gabriellan suu loksahti auki. Josh oli jättänyt häneen yhden merkin.
"Mutta voit pitää sen, jos haluat. Mutta siitä unestasi.. Isoäitimme tulee käymään täällä,
noin viidentoista minuutin päästä hän on täällä." Victoria ilmoitti ja istuutui alas.
* * *
15min. päästä
"Hei. Olet siis mummomme?" Victoria kysyi nopeasti sisään astuvalta naiselta.
"Kyllä, olen Jen." Jen sanoi ja hymyili lapsenlapsilleen.
Gabriellakin sanoi vielä hei, ennenkuin he menivät istumaan.
"Niin, ja se uni aina toistuu, joka kerta raaempana. Tiedätkö tästä mitään, Jen?"
Gabriella kysyi ja vaikeroi tuolissaan.
"Kyllä. Luulette minua varmaan höperöksi, mutta sanon, että te olette valittuja.
Teillä on voima, jolla taistelette kuolemaanne asti." Jen kertoi ja hymyili.
"Mutta.. Mitä voimia meillä on ? " Gabriella kysyi yllättyneenä.
"Ne teidän täytyy itse selvittää. En ole saanut muuta tietoa, kuin sen,
että te olette valittuja. Uskon, että sinun, Gabriellan, kuuluu synnyttää lapsi." Jen kertoi vielä
, kunnes sanoi ; "Minun täytyy nyt mennä, pärjäilkää!".
"Sisko, sinäkin voit mennä." Gabriella sanoi sisarelleen ja antoi tälle halauksen.
"Heihei. Pärjääthän sinä, sisko?" Victoria kysyi vielä.
"Joo, mene vain." Gabriella vastasi hymyillen, ja jäi katsomaan, kun hänen siskonsa lähti.
Gabriellalla oli ollut pitkä päivä. Hän meni oitis virkistävälle pesulle, ja yritti
unohtaa öiset tapahtumat. Hän oli kuitenkin tavallaan onnellinen, että hänestä tulisi äiti.
* * *
Pian myös sairaanhoitaja, miespuolinen sellainen, tuli tuomaan tälle ruokaa.
Mies lähti yhtä nopeasti, kun oli tullutkin.
Gabriellalla oli ollutkin kova nälkä, ja kauhoi hyytelöä suuhunsa nopeasti.
Pian hän tunsi pistävää kipua päässään. Hän heitti nopeasti lautasen pois, ja seisoi.
"Miksi näin tapahtuu minulle? Mitä minulle on tapahtumassa ?" Gabriella huusi itsekseen.
Olisinko ansainnut pari kommenttia tekemällä tämän pitemmän osan ? =)
*hali*
Kommentit