Juu, pyydän näin aluksi anteeksi, että uutta osaa ei ole tullut! Koska juuri on ollut hautajaiset, sekä tein uuden tarinan. Ja pitäisi päästä surusta pois, jotta voisi itse kirjoittaa tätä nyt, mutta lupaan, että jatkoa kyllä tulee piakkoin, mahdollisimman nopeasti! I promise! Mutta odotellessanne, voitte käydä vaikka toisessa tarinassani,
Julieten tarinassa.
Tällä hetkellä olen tekemässä tälle tarinalleni banneria, joskin vain se valmistuisi ;).
CIAO!
sunnuntai, 23. marraskuu 2008
ilmoitusasiaa!
lauantai, 8. marraskuu 2008
3. Afraid
Heips! Olen pahoillani lukujen lyhyydestä; Joten teen tästä osasta pitemmän :).
Siskokset, Gabriella ja Victoria istuivat maanantai-iltana kahdestaan sohvalla.
He juttelivat kaikesta mitä oli tapahtunut.
"Eli siis.. Josh menehtyi?" Victoria kysyi ja nielaisi.
"Joo.. se taidettiin murhata, vaikken mä uskokkaan sitä." Gabriella kertoi ja yritti niellä
kurkkuunsa noussutta palaa.
"Muuten.. Näin outoa unta."
"Mitä siinä tapahtui?" Victoria kysyi ihmetellen.
"me istuttiin jossain kellarin tapasessa paikassa, vankeina. Yhtä-äkkiä joku..
nosti aseensa, ja osoitti sillä sua." Gabriella kertoi ja jatkoi
"Sitten näin s-sun poikaystävän.".
"ai näit vai, mitäköhä varten ?" Victoria ihmetteli.
"Se puhu jostain voimista, ja meidän isoäidistä, joka elää vielä.. se sanoo, että me saadaan
vastauksia siltä. Mutta se-sehän oli vain unta, eikö niin?".
"Joo.. kai." Victoria sanoi ja hymyili siskolleen.
Vaikka huoneessa oli kotoisaa, ja lämmintä, Victoria tunsi ihollaan kylmyyttä, ja tunteen,
että tulisi tapahtumaan jotain, jotain taianomaista.
"Öitä, siskorakas." Victoria sanoi ja halasi vuoden nuorempaa sisartaan.
"Öitä, sisko." Gabriella sanoi vastaukseksi, ja irrottautui halista.
Tietämättä unensa olevan osa totuutta, tietämättä tulevaa, Gabriella lähti kävelemään
kohti huonettaan, joka sijaitsi yläkerrassa.
Hän heitti pinninsä sekä ponnarinsa huoneensa lattialle, ja meni parvekkeelle.
Hän katseli pitkästi taivaanrantaan. Hän vielä toivoi, että näkisi Joshin vielä kerran.
Samaan aikaan hänen katseensa havaitsi jotain kaukaa. Hetken katsottuaan hahmoa,
hän tunnisti tämän oitis. Hän sai suustaan kolme sanaa; Josh on palannut
Ajattelematta hän juoksi pihalle alas Joshin luo.
Gabriella pysähtyi tämän luo.
"O-o-oletko se o-oikeasti sinä?" Gabriella änkytti Joshille.
Josh vain nyökkäsi. Gabriella tulkitsi, että Josh ei voinut puhua.
Odottamatta sen enempää, hän rutisti tätä ja kuiskasi tämän korvaan.
"Odotin sinua. Toivoin että näkisin sinut vielä kerran."
Josh nyökkäsi jälleen. Josh pystyi juuri ja juuri lausumaan viimeisen lauseensa:
" Puoltakaan en sun kivustas voi tietää
sanat kaikki vailla voimaa ilmaan jää
mut joku aamu, mä tiedän sen
sä heräät huomaamaan
sinä selvisit "
Sillä sekunnilla Josh katosi kuin savu ilmaan.
Peloissaan sekä järkyttyneenä Gabriella juoksi sisään.
Hän laskeutui makuulleen vuoteeseensa hieman rauhoittuneena ajatellen;
Sinua väsyttää vain liikaa, Gabriella. Et sinä oikeasti nähnyt Joshia, Josh on kuollut.
Niine sanoineen Gabriella nukahti.
* * * * * *
Aamulla
"Huomenta, Sisko. Kohta koulu alkaa!" Victoria sanoi.
"Sori, mut en jaksa tulla tänää kouluun. Pää kipee." Gabriella kertoi.
"Ootko nyt ihan varma ? Pärjääthän varmasti täällä?" Victoria kysyi siskoltaan.
"tottakai, sisko! En oo enää se kymmenenvuotias!" Gabriella kertoi.
"Et tietenkään" Victoria naurahti ja muiskautti suukon pikkusiskonsa otsalle.
"Jää vain lepäämään. Moikka!" Victoria huikkasi.
"Moikka." Gabriella vastasi ja käänsi kylkeä.
Muttei Gabriella oikeasti ollut nukahtanut, vaan vaihtoi puhtaat vaatteet, ja laittoi hiuksensa.
"Tää saa kelvata kaupungille." Gabriella sanoi ja naurahti. Pian hän katsoi kelloaan, ja
totesi nopeasti: "Olen myöhässä!"
Nopeasti hän lähti juoksemaan, eikä huomannut tulevaa autoa, joka lähestyi
häntä uhkaavasti.
Pian Gabriella lennätti konepelliltä ilmaan aika raa'asti, muttei kamalan kovaa.
Pian hän makasi maassa selällään. Vaikutti, että hän olisi kuollut, mutta hän hengitti
yhä. Hän hengitti yhä.
Pian paikalle saapui Victorian poikaystävä, Andre.
"Oletko kunnossa, Gabriella ?" Andre kysyi, mutta Gabriella ei vastannut. Hän ei voinut.
* * *
"Neiti Constar, sisarenne tila on vakaa. Hän toipuu kyllä."
"Kiitos. Mutta.. Miten se vauva? Selviytyikö se?"
"Kyllä."
"Sisko, mitä tapahtui ? Mi-missä olen ?" Juuri herännyt Gabriella kysyi.
"Voi kultapieni.. Joku idiootti yliajoi sinut. Olet nyt sairaalassa. Sinun pitäisi
saada tietää yksi asia, koskien sinua, ja tulevaisuuttasi." Victoria aloitti.
"Odotat pientä lasta kuolleelle Joshille. Olet toisella kuulla. Vauva selvisi, ihmekyllä"
Gabriellan suu loksahti auki. Josh oli jättänyt häneen yhden merkin.
"Mutta voit pitää sen, jos haluat. Mutta siitä unestasi.. Isoäitimme tulee käymään täällä,
noin viidentoista minuutin päästä hän on täällä." Victoria ilmoitti ja istuutui alas.
* * *
15min. päästä
"Hei. Olet siis mummomme?" Victoria kysyi nopeasti sisään astuvalta naiselta.
"Kyllä, olen Jen." Jen sanoi ja hymyili lapsenlapsilleen.
Gabriellakin sanoi vielä hei, ennenkuin he menivät istumaan.
"Niin, ja se uni aina toistuu, joka kerta raaempana. Tiedätkö tästä mitään, Jen?"
Gabriella kysyi ja vaikeroi tuolissaan.
"Kyllä. Luulette minua varmaan höperöksi, mutta sanon, että te olette valittuja.
Teillä on voima, jolla taistelette kuolemaanne asti." Jen kertoi ja hymyili.
"Mutta.. Mitä voimia meillä on ? " Gabriella kysyi yllättyneenä.
"Ne teidän täytyy itse selvittää. En ole saanut muuta tietoa, kuin sen,
että te olette valittuja. Uskon, että sinun, Gabriellan, kuuluu synnyttää lapsi." Jen kertoi vielä
, kunnes sanoi ; "Minun täytyy nyt mennä, pärjäilkää!".
"Sisko, sinäkin voit mennä." Gabriella sanoi sisarelleen ja antoi tälle halauksen.
"Heihei. Pärjääthän sinä, sisko?" Victoria kysyi vielä.
"Joo, mene vain." Gabriella vastasi hymyillen, ja jäi katsomaan, kun hänen siskonsa lähti.
Gabriellalla oli ollut pitkä päivä. Hän meni oitis virkistävälle pesulle, ja yritti
unohtaa öiset tapahtumat. Hän oli kuitenkin tavallaan onnellinen, että hänestä tulisi äiti.
* * *
Pian myös sairaanhoitaja, miespuolinen sellainen, tuli tuomaan tälle ruokaa.
Mies lähti yhtä nopeasti, kun oli tullutkin.
Gabriellalla oli ollutkin kova nälkä, ja kauhoi hyytelöä suuhunsa nopeasti.
Pian hän tunsi pistävää kipua päässään. Hän heitti nopeasti lautasen pois, ja seisoi.
"Miksi näin tapahtuu minulle? Mitä minulle on tapahtumassa ?" Gabriella huusi itsekseen.
Olisinko ansainnut pari kommenttia tekemällä tämän pitemmän osan ? =)
Siskokset, Gabriella ja Victoria istuivat maanantai-iltana kahdestaan sohvalla.
He juttelivat kaikesta mitä oli tapahtunut.
"Eli siis.. Josh menehtyi?" Victoria kysyi ja nielaisi.
"Joo.. se taidettiin murhata, vaikken mä uskokkaan sitä." Gabriella kertoi ja yritti niellä
kurkkuunsa noussutta palaa.
"Muuten.. Näin outoa unta."
"Mitä siinä tapahtui?" Victoria kysyi ihmetellen.
"me istuttiin jossain kellarin tapasessa paikassa, vankeina. Yhtä-äkkiä joku..
nosti aseensa, ja osoitti sillä sua." Gabriella kertoi ja jatkoi
"Sitten näin s-sun poikaystävän.".
"ai näit vai, mitäköhä varten ?" Victoria ihmetteli.
"Se puhu jostain voimista, ja meidän isoäidistä, joka elää vielä.. se sanoo, että me saadaan
vastauksia siltä. Mutta se-sehän oli vain unta, eikö niin?".
"Joo.. kai." Victoria sanoi ja hymyili siskolleen.
Vaikka huoneessa oli kotoisaa, ja lämmintä, Victoria tunsi ihollaan kylmyyttä, ja tunteen,
että tulisi tapahtumaan jotain, jotain taianomaista.
"Öitä, siskorakas." Victoria sanoi ja halasi vuoden nuorempaa sisartaan.
"Öitä, sisko." Gabriella sanoi vastaukseksi, ja irrottautui halista.
Tietämättä unensa olevan osa totuutta, tietämättä tulevaa, Gabriella lähti kävelemään
kohti huonettaan, joka sijaitsi yläkerrassa.
Hän heitti pinninsä sekä ponnarinsa huoneensa lattialle, ja meni parvekkeelle.
Hän katseli pitkästi taivaanrantaan. Hän vielä toivoi, että näkisi Joshin vielä kerran.
Samaan aikaan hänen katseensa havaitsi jotain kaukaa. Hetken katsottuaan hahmoa,
hän tunnisti tämän oitis. Hän sai suustaan kolme sanaa; Josh on palannut
Ajattelematta hän juoksi pihalle alas Joshin luo.
Gabriella pysähtyi tämän luo.
"O-o-oletko se o-oikeasti sinä?" Gabriella änkytti Joshille.
Josh vain nyökkäsi. Gabriella tulkitsi, että Josh ei voinut puhua.
Odottamatta sen enempää, hän rutisti tätä ja kuiskasi tämän korvaan.
"Odotin sinua. Toivoin että näkisin sinut vielä kerran."
Josh nyökkäsi jälleen. Josh pystyi juuri ja juuri lausumaan viimeisen lauseensa:
" Puoltakaan en sun kivustas voi tietää
sanat kaikki vailla voimaa ilmaan jää
mut joku aamu, mä tiedän sen
sä heräät huomaamaan
sinä selvisit "
Sillä sekunnilla Josh katosi kuin savu ilmaan.
Peloissaan sekä järkyttyneenä Gabriella juoksi sisään.
Hän laskeutui makuulleen vuoteeseensa hieman rauhoittuneena ajatellen;
Sinua väsyttää vain liikaa, Gabriella. Et sinä oikeasti nähnyt Joshia, Josh on kuollut.
Niine sanoineen Gabriella nukahti.
* * * * * *
Aamulla
"Huomenta, Sisko. Kohta koulu alkaa!" Victoria sanoi.
"Sori, mut en jaksa tulla tänää kouluun. Pää kipee." Gabriella kertoi.
"Ootko nyt ihan varma ? Pärjääthän varmasti täällä?" Victoria kysyi siskoltaan.
"tottakai, sisko! En oo enää se kymmenenvuotias!" Gabriella kertoi.
"Et tietenkään" Victoria naurahti ja muiskautti suukon pikkusiskonsa otsalle.
"Jää vain lepäämään. Moikka!" Victoria huikkasi.
"Moikka." Gabriella vastasi ja käänsi kylkeä.
Muttei Gabriella oikeasti ollut nukahtanut, vaan vaihtoi puhtaat vaatteet, ja laittoi hiuksensa.
"Tää saa kelvata kaupungille." Gabriella sanoi ja naurahti. Pian hän katsoi kelloaan, ja
totesi nopeasti: "Olen myöhässä!"
Nopeasti hän lähti juoksemaan, eikä huomannut tulevaa autoa, joka lähestyi
häntä uhkaavasti.
Pian Gabriella lennätti konepelliltä ilmaan aika raa'asti, muttei kamalan kovaa.
Pian hän makasi maassa selällään. Vaikutti, että hän olisi kuollut, mutta hän hengitti
yhä. Hän hengitti yhä.
Pian paikalle saapui Victorian poikaystävä, Andre.
"Oletko kunnossa, Gabriella ?" Andre kysyi, mutta Gabriella ei vastannut. Hän ei voinut.
* * *
"Neiti Constar, sisarenne tila on vakaa. Hän toipuu kyllä."
"Kiitos. Mutta.. Miten se vauva? Selviytyikö se?"
"Kyllä."
"Sisko, mitä tapahtui ? Mi-missä olen ?" Juuri herännyt Gabriella kysyi.
"Voi kultapieni.. Joku idiootti yliajoi sinut. Olet nyt sairaalassa. Sinun pitäisi
saada tietää yksi asia, koskien sinua, ja tulevaisuuttasi." Victoria aloitti.
"Odotat pientä lasta kuolleelle Joshille. Olet toisella kuulla. Vauva selvisi, ihmekyllä"
Gabriellan suu loksahti auki. Josh oli jättänyt häneen yhden merkin.
"Mutta voit pitää sen, jos haluat. Mutta siitä unestasi.. Isoäitimme tulee käymään täällä,
noin viidentoista minuutin päästä hän on täällä." Victoria ilmoitti ja istuutui alas.
* * *
15min. päästä
"Hei. Olet siis mummomme?" Victoria kysyi nopeasti sisään astuvalta naiselta.
"Kyllä, olen Jen." Jen sanoi ja hymyili lapsenlapsilleen.
Gabriellakin sanoi vielä hei, ennenkuin he menivät istumaan.
"Niin, ja se uni aina toistuu, joka kerta raaempana. Tiedätkö tästä mitään, Jen?"
Gabriella kysyi ja vaikeroi tuolissaan.
"Kyllä. Luulette minua varmaan höperöksi, mutta sanon, että te olette valittuja.
Teillä on voima, jolla taistelette kuolemaanne asti." Jen kertoi ja hymyili.
"Mutta.. Mitä voimia meillä on ? " Gabriella kysyi yllättyneenä.
"Ne teidän täytyy itse selvittää. En ole saanut muuta tietoa, kuin sen,
että te olette valittuja. Uskon, että sinun, Gabriellan, kuuluu synnyttää lapsi." Jen kertoi vielä
, kunnes sanoi ; "Minun täytyy nyt mennä, pärjäilkää!".
"Sisko, sinäkin voit mennä." Gabriella sanoi sisarelleen ja antoi tälle halauksen.
"Heihei. Pärjääthän sinä, sisko?" Victoria kysyi vielä.
"Joo, mene vain." Gabriella vastasi hymyillen, ja jäi katsomaan, kun hänen siskonsa lähti.
Gabriellalla oli ollut pitkä päivä. Hän meni oitis virkistävälle pesulle, ja yritti
unohtaa öiset tapahtumat. Hän oli kuitenkin tavallaan onnellinen, että hänestä tulisi äiti.
* * *
Pian myös sairaanhoitaja, miespuolinen sellainen, tuli tuomaan tälle ruokaa.
Mies lähti yhtä nopeasti, kun oli tullutkin.
Gabriellalla oli ollutkin kova nälkä, ja kauhoi hyytelöä suuhunsa nopeasti.
Pian hän tunsi pistävää kipua päässään. Hän heitti nopeasti lautasen pois, ja seisoi.
"Miksi näin tapahtuu minulle? Mitä minulle on tapahtumassa ?" Gabriella huusi itsekseen.
Olisinko ansainnut pari kommenttia tekemällä tämän pitemmän osan ? =)
perjantai, 7. marraskuu 2008
2. When you slipped away
Oli kulunut jo viikkoja bileistä. Gabriella istui sänkynsä päällä painaen katseensa maahan.
Hän ei ollut kuullut Joshista mitään. Gabriellan päässä pyöri vain pojat sanat bileissä:
Minulla on kuitenkin kova
tarve.. lähteä. Gabriella mietti, menisikö käymään tämän luona, vai ei. Lopulta hän tuli päätökseen
: Hänen olisi mentävä käymään.
* * *
(sorry boksi :/)
Pian hän oli pojan asunnolla. Hän avasi varovasti oven. Hän ei halunnutkaan enää tietää,
mitä oli käynyt. Mutta hänen olisi tehtävä se. Hänen itsensä vuoksi, sekä Joshin.
Hän tajusi, että oli virhe tulla sisään, ja nähdä se kaikki.
Hän ei voinut muuta, kuin järkyttyä.Hän ei voinut muuta.
Josh makasi verisenä maassa. Hänen silmänsä olivat pelottavan elottomat.
Joshin kasvot olivat veriset. Gabriella tajusi, että häntä oltiin pahoinpidelty.
* * *
Sairaalassa tuntien päästä
Gabriella oli odottanut Joshin heräämistä tuntikaudet, Kunnes hänelle viimein tultiin puhumaan.
"Olen pahoillani, hän ei selvinnyt." Tämä sanoi.
Silloin Gabriella tunsi kyyneltensä virtaavan.
"Kuinka niin ei selvinnyt?!".
"Häntä yritettiin elvyttää, mutta suotta. Teimme pikaisen ruumiinavauksen, ja
löysimme pojan sisältä luodin. Häntä ollaan ammuttu.".
Silloin Gabriella sai tarpeekseen. Hän lähti kotiin.
* * *
"Olen kotona!" Gabriella kertoi.
"hh-hei! Painu huoneeseesi, mulla on juttu kesken, tuun myöhemmin sitten!"
Victoria kailotti ja nauroi poikaystävänsä jutuille. Mikä pelle! Gabrielle ajatteli.
Huoneessaan Gabriella raivosi. Hän oli huomannut olevansa liiankin väsynyt. Hän kaivoi
taskustaan pienen rasian. Pian hän kiljaisi. Tikku näytti kahta viivaa.
tiistai, 4. marraskuu 2008
1: Kaiken hyvän ja pahan alku
Kolme vuotta myöhemmin..
Oli lämmin kevät, ja linnut lauloivat. Mutta opiskelijat istuivat sisällä pänttäämässä.
"Victoria, saitko muistiinpanot kirjoitettua?" Victorian sisar kysyi hiljaisella äänellä.
"Joo, sain." Victoria vastasi. Heidän takana oleva punapäinen poika katsoi kelloa, ja
kuiskasi tytöille: "Tää tunti loppu nytte".
Tytöt katsoivat kelloa, ja juoksivat pihalle.
(Gabriella on lempinimi, en muista oikeaa nimeä -.-')
Tytöt istuivat aloilleen. Pian poika käveli näitten luo naureskellen.
"Muistatteko te ne bileet tänää ?" Poika kysyi.
"No, tottakai, Josh!" Vastasi Gabriella.
"Gab, nousisitko?" Josh kysyi vielä.
"Joo, vaik" Gabriella vastasi hymyillen.
"Gab, olisitsä mun avec?" Josh kysyi iloisesti.
"Emmää tiiä.. No, voimmä olla, ei mulla oo muitakaa!" Gabriella totesi ja naurahti.
"Nähdään siis illalla, kaunokainen" Josh sanoi ja lähti pois.
Gabriella jäi vain tuijottamaan tämän perään hymyillen.
Gabriella oli pitänyt pojasta siitä asti, kun he olivat tavanneet. He tapasivat pian
Victorian keskenmenon jälkeen.
* * * * * *
Samana iltana
"Tulit ajoissa." Josh sanoi ja hymyili suupielet korvissa.
"Joo, en olis mistään hinnasta jääny pois!" Gabriella totesi ja hymyili takaisin Joshille,
joka teki hauskoja ilmeitä.
Biletys alkoi, eikä kukaan säästellyt, vaan irroteltiin kunnolla.
Pian Josh ja Gabriella eksyivät koulun pihaan.
He päätyivät siis pihalle. Gabriella laski itsensä maahan, ja laski päänsä
Joshin jalalle.
"oletko koskaan ajatellut tulevaisuutta?" Josh kysyi yllättäen.
"En, sillä mua pelottaa hieman tulevaisuus." Gabriella vastasi.
"Hmp.. onko sinulla poikaystävää?" Josh kysyi vaihtaakseen aihetta.
"Minullako ? Eihän toki. Odotan vielä sitä oikeaa." Gabriella totesi ja hieman punastui.
"Ajattelin että.." Josh sanoi, mutta lopetti lauseensa kesken.
"Mitä ajattelit?" Gabriella kysyi.
"Ei mitään. Haluan vain sanoa, että olet parhain kaverityttöni".
Josh nosti tytön ylös.
"En tiedä mitä ajatella.. haluan sanoa että olet tärkeä minulle. Minulla on kuitenkin kova
tarve.. lähteä. En tiedä mitään, mutta ajattelin, että sanon tunteeni suoraan..."..
"Rakastan sinua".
Gabriella pysyi hiljaa, eikä sanonut mitään. Oli hänkin salaa ihastunut, muttei halunnut
myöntää sitä kenellekkään. Pian hän kuitenkin sai sanotuksi että hänkin rakasti tätä.
- I hate how much I love you boy
I can't stand how much I need you
And I hate how much I love you boy!
But I just can't let you go -
Anteeksi osan lyhyys, aikaa ei ollut ottaa kuvia, ja osan ilmestyminen olisi pidentynyt entisestään :/.
Mutta saisinko edes kommentin ;) ?
lauantai, 1. marraskuu 2008
Prologi: Matter of life and death
Victoria- niminen tyttö katsoi kauas tielle. Victoria pelkäsi erästä asiaa. Hänen olisi kerro-
ttava se äidille ennemmin tai myöhemmin, mutta ennemmin olisi parempi. Hän havahtui
ajatuksistaan, kun kuuli takaansa ääniä.
"Kutsuit, tyttöseni" Nainen sanoi. "Kyllä, kutsuin. Minulla on asiaa.." Victoria kertoi.
"Niin, kerrohan" Nainen sanoi vielä.
"Äiti.. mu-mut raiskattiin.. Mä... oon.. raskaana.. sille miehelle..Anteeks äiti..".
"Mi-mitä?! Sut raiskattiin! Ei voi olla totta!" Patricia huusi. "Vi**u!".
"Anteeks äiti.." Victoria yritti selittää. "No.. Aijoksä pitää sen?!" Patricia kysyi ja katsoi
tytärtään silmiin. "Aijon." Victoria sanoi. "ET SÄ VOI PITÄÄ SITÄ! JUMALAUTA!"
Victoria raivosi, ja näki kyyneleitä tyttärensä silmissä.
Seuraava tapahtuma oli jotain kauheaa.
Ennenkuin Victoria kerkesi sanomaan mitään, Patricia tönäisi tätä.
Hän tunsi, kuinka tasapaino petti, ja hän kaatui.
Victoria makasi aloillaan, hengittämättä Patricia katsoi tätä säikkynä. "Mitä olenkaan
mennyt tekemään?"
* * *
tunnin päästä sairaalassa
Victoria tunsi vihlaisevaa kipua vatsassaan, sekä päässään.
"Ä-äiti?" Victoria kysyi ja yritti raottaa silmiään.
"Niin?" Patricia sanoi.
"se-selvisikö s-se?".
"Olen pahoillani, se ei selvinnyt." Patricia sanoi haikeana.
Victoria tunsi kyyneleitten valuvan pitkin poskia.
Hän ei kunnolla ymmärtänyt asiaa.
"Nuku, tyttäreni. Pääsi.. löit kovaa pääsi siihen lattiaan. Olit juuri leikkauksessa, joten
nuku nyt" Patricia käski.
"Hyvä on, äiti." Victoria sanoi ja painoi päänsä alas tyynyyn.
Kun Victoria oli nukahtanut, Patricia vielä katsoi tytärtään.
Victoria oli jo puoli kuollut.
Patricia polvistui ennen lähtöään vielä tyttärensä vuoteen ääreen.
"Olen oikeasti pahoillani, en halunnut tätä.
Ymmärrän, vaikket enää koskaan haluaisi nähdä minua, mutta tiedä tämä:
Olet ainiaan tyttäreni, ja rakastan sinua."
Niine sanoineen Patricia poistui.
Mutta Victoria ei ollut kuollut.
"Tulen kostamaan sen, mitä teit vauvalleni.
Kostan sinulle, mitä teit minulle.
Lupaan sen.".
Lyhyt prologi, sorii ;)
Kommenttia ? :)
*hali*